Torstai 6.7.2017 Tänään tarkoitus suunnata kohti Itävaltaa ja Zell am Seetä. Auto vuokrattiin Lindausta, palautus Munchenin lentoasemalle. Aamiaisen jälkeen käveltiin hakemaan auto vuokraamosta ja hotellista sitten laukut mukaan ja auton nokka kohti Itävaltaa. Matka-aika Zell am Seehen noin 4 tuntia, joskin jouduttiin matkalla pari kertaa pysätymään noin 30 min pyöräilytapahtuman takia, joku Itävallan ympäripyöräily oli. Joskin tuntui, että autoja siellä enemmän oli kuin pyöräilijöitä, Huolto, TV, poliisi ym. autoilla liikkeellä pyöräilijöiden edessä ja takana.

Zell am Seessä ei etukäteen oltu hotellia varattu. Siinä ajaessa bongattiin Hotel Badhaus, josta pariksi yöksi otettiin huone. Ensin tuntui, että liian kallis, mutta hotellin omistaja kertoi, että hintaan kuului ns kaprun kortti, jolla pääsee ilmaiseksi mm. Kaprunin nähtävyyksiä katsomaan, joten sitä kautta hinta ok oli. Huone oli tosi iso ja mukava. Ei jaksettu enää lähteä muualla kellon ollessa jo yli seitsemän illalla, syötiin hotellin omassa ravintossa tosi hyvät pihvit, myös mainio viini sen seurana tietty.

Hotellissa oli myös Spa osasto. Huoneessa olikin varustuksena kylpytakit jotta sinne voi mennä. Pääätettiin mennä tutustumaan siihen. Hotelli oli sokkeloinen eikä meinattu ensin löytää Spa osastoa. Onneksi törmättiin pariin lapsukaiseen, jotka ystävällisesti kysyivät etsimmekö jotain ja sitten neuvoivat Spa osastolle. Hyvin on lapset kasvatettu täällä Itävallassa🙂.  Spa osastosta sanottava, että uima-allas ok. Saunaosasto oli mielenkiintoinen, sinne pääsi vain aikuiset ja varmaankin siksi, että siellä oltiin alasti. Sinällään ok, saunassa ollaan alasti, mutta erikseen ei ollut naiset ja miehet ja saunat eivät olleet höyrysaunoja vaan normaalit. Suomalaisena alasti saunassa ollaan, mutta ei sentään ihan ventovieraisen kanssa. 🤨 Onneksi ei muita ollut silloin siellä.

Perjantai 7.7.2017 Aamiaisen jälkeen lähdettiin kohti Kaprunia lähellä Zell am Seetä on. SIellä paljon nähtävää. Ensimmäiseksi käytiin Mooserboden Stauseen (patojärvet). Padolle mentiin ensin omalla autolla ja sitten bussilla  hissille, sellaiselle Funikulaari hissille, jännä iso hissi, eka kertaa sellaisellla menin. Kaverini tiesi, että 11.11.2000 oli ollut Kapruninssa Funikulaaripalo, jossa oli menehtynyt 155 henkilö ja ainoastaan 12 selvinnyt hengissä. Palo oli saanut alkunsa lämmityslaitteesta. Alhaalla oli muistomerkki uhreille. Hissiltä vielä oli mentävä bussilla ylös asti. Maisemat ylös olivat upeat. Ylhäällä pato oli iso ja siellä myös upeat maisemat. Siellä oli myös reittejä ja mahdollisuus patikoida ylös ja alas. Minulle liian pelottavia, erityisesti se alastulo olisi ollut. Riitti, että padon ympärillä kiertelin ja katselin maisemia.  Sää oli helteisen kuuma + 30. Onneksi oli myös ravintoloita, joissa oli mahdollisuus syödä ja juoda. Kaikenkaikkiaan patoreisuun meni kolmisen tuntia.

Padolta takaisin Zell am Seehen ajettaessa käytiin vielä Kitzsteinhornissa (jäätikköhiihtokeskus) ylhäällä, ukkosta oli tulossa, joten ylhäältä piti hissiin takaisin heti nousta ja alas. Minulta näin nopea toiminta ei meinannut onnistua ja vaunu ohitse meni 🤭onneksi hissipoika pysäytti vaunun ja aukaisi sen, niin pääsin vaunuun minäkin 😀. Seuraavalle päivälle tarkempi tutustuminen Kitzsteinhorniin jäi. Kaprunin kortilla pääsi näihin kaikkiin joten kannatti se, koska hissit yksistään 41 euroa per henkilö olisi maksaneet. Seuraavana päivänä kortti olisi vielä voimassa, joten samaan hintaan pääsee ylös.

Lauantai 8.7.2017 Aamiaisen jälkeen lähdettiin Kapruniin Kitzsteinhorniin eli noin 2.032 metrin korkeuteen. Sen jälkeen tarkoitus oli ajella kohti Heilingenblutia, jonne oltiin varattu seuraava yö Pension Bäureleen. Hotel Badhaus Zell Am Seessä on hyvä hotelli ja kun ottaa huomioon että samaan hotelliyön hintaan pääsee tutustumaan Kaprunin nähtävyyksiin niin hinta laatu kohdillaan. 

Kaprunissa hissillä mentiin ylös 2.032 mertin korkeuteen Kitzsteinhorn i Kaprun (Jäätikköhiihtokeskus Kaprunissa). Ylhäällä oli näkölalapaikka ja kansallismuseo alakerrassa. Jäätikköllä näkyi olevan laskettelijoita kesälläkin. Maisemat aivan upeat alppimaisemat. Alakerran museo oli kuin tunneliin olisi mennyt, vuoren sisälle, siellä oli esityksiä kaivauksista ym,kostea paikka oli kyllä.

Kaprunissa näki paljon huivipäisiä naisia perheineen oli, ilmeisesti jokin matkailutempaus menossa, ainakin kuulosti siltä, kun samaan hissiin sattui muutama heidän opas, jotka keskenään keskustelivat, osa myös englannin kielellä, jotain Tunisian matkailijoista.Aikaisemmilla reissuilla törmänny aasialaisryhmiin, Kaprunissa ei niitä niin paljon ollut.

Kitzsteinhornin jälkeen käytiin vielä tutustumassa Sigmund-Thun-Klammiin. Kierrettiin siltaa pitkin kuohuvan virran laskiessa alhaalla. Muistutti vähän Partnachklammia Saksassa Garmisch-Partenkirhchenissä.

Nähtävyyksien jälkeen lähdettiin kohti Heilingenblutia, jonne mentiin alppitietä Grossglockneria pitkin, joka on erityisesti mottoripyöräilijöiden suosima alppitie. Mentiin autolla aina 2.571 metriin. Ollaan ajettu ennekin alppiteitä, mutta tämä kyllä tuntui hurjemmalta. Heilingenblutin majapaikka sellainen majatalo, olikin halvimmasta päästä majoituksista tällä reissulla, Ihan mukava näin yhdeksi yöski käy hyvin. Illalla käytiin vielä keskustassa pizzalla ja olipa raskas suolainen ja juustoinen pizza eli jaksanut kuin pari palaa ja täynnä oli. Päivä ollut mielenkiintoinen, uoeita maisemia ja nähtävyyksiä. Sää vaihteleva, lämmin kylläkin, ukkosta myös ja sadetta.

Sunnuntai 9.7.2017 Heilingenblut on pieni mukava alppikylä, pyöräilijöitä ja patkoitsijoita oli paljon ja aamiaisella näkyi myös Triathlon kisaan osallistujija. Seuraavaksi oli tarkoitus lähteä kohti Muncheniä ja pysähtyä vielä yhdeksi yöksi johonkin mielenkiintoiseen paikkaan matkan varrella. 

Matka Heilingenblutista eteenpäin meni muuten hyvin, mutta muutaman kerran jono eli Stau sattui kohdalle ja radiosta varoituksia jostain autoilijasta, joka ajaa päin vastaaan tulevaa liikennettä, onneksi ei kohdalle sattunut. Viimeinen yö ennen kotiinlähtöä oltiin varattu etukäteeb Freisingiin, joka lähellä Munchenin lentokenttää. Ennen sitä päätettiin, että jos löydetään mukava paikka ollaan siellä yötä ja löydettiinkin Chiemsee järven rannalla Gstadt kylä ja sielä Gästehaus Helstracher. Edullinen majoitus, kiva huone järven lähellä. Täällä Chiemseen järvellä saari, jossa linna, joka on Versaillesin kopio, johon seuraavan päivänä tutustutaan.

Maanantai 10.7.2017 Aamiaisen jälkeen laivalla kohti Herrenninseliä, jossa linna sijaitsee. Aurinkoinen päivä jälleen. Pääsymaksu linnaan opastetulle kierrokselle ei ollut läheskään niin kallis kuin Ludvig II:n Fussessä olevaan Neuschwansteinin satulinnaan, se kuuluisampi Ludvig II linnoista. Tämä Chiemseellä oleva Herrenchiemsee,  Versaillesin kopio, oli oppaan kertoman mukaan Ludvig II rakennuttanut ihailemansa aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n kunniaksi. Linnassa olikin paljon tauluja aurinkokuninkaasta. Upea linnan piha kuten Versaillesissa on. Itse Versailles on minulla vielä käymättä,mutta kuvien perustella. Suihkulähteet patsaineen, puut ym. kaunista oli. Valitettavasti tämäkin linna kuten Neuscwansteinin linna oli Ludvigilla jäänyt kesken rahapulan takia.Herreninseliltä laivalla mutka Fraueninseliin. Lähellä molemmat 10-15 min saaret on itse Gstadtia. Fraueniselillä näkyi olevan myös majoitupaikkoja, jonne matkalaisia menkin. Luostarisaari on. Pienen kierreoksen vain teimme ja söimme siellä. Takaisin Gstadtiin laivalla ja lähdettiin kohti Freisinia ja hotelli Bayerisch Hofia, jonne viimeinen yö oli varattu.

Bayerisch Hof sijaitse Freisingin vanhassa kaupungissa, hieno vanha, mutta modernisoitu hotelli. Vähän vaikeaa oli ensin löytää se. Siellä oli jännä autohissi eli auto hissiin ja alas parkkiin. Käytiin ajelemassa sillä, mutta ylös sitten auto kuitenkin tuotiin, helpompi tavaroiden kanssa. Käytiin vielä tutustumassa vanhaan kaupunkiin ja olusella siellä.

Tiistai 11.7.2017 Kotimatkalle lähtö. Bayerisch Hof hotelli Freisingissä on hyvä hotelli, joka sijaitseee Munchenin lentokenttää lähellä, noin 8 km päässä. Näkyi olevankin aamiaisella useampi lentokentälle menossa oleva.  Aamiaisen sai myös aikaisin, oli ajateltu lentokentälle menjöitä. Meillä lento Suomeen lähti 12 aikoihin, joten ei onneksi liian aikaisin. Mentiin kutienkin ajoissa kentälle, koska auton luovutus ja luovutustarkastus veisi oman aikansa. Se meni hyvin saksalaisella tehokkuudella ongelmitta. Vielä muutamia ostoksia kentällä tehtiin eli tuliaisia etenkin itselle🙃.